Viimeinen viikko ohi...

Heipparallaa! Viimeinenkin viikko on nyt ohi. Loppuviikon olin Highfieldissä tutussa ja turvallisessa ympäristössä ihanien ihmisten kanssa. Auttelin minkä pystyin, sekä pääsin näkemään katetroinnin. Toin töihin hieman herkkuja työntekijöille, mutta myös ihanille asukkaille jotka ottivat minut avosylin vastaan ensimmäisestä päivästä alkaen. Tunnelmat olivat koko päivän haikeat, enkä olisi halunnut lähteä, mutta onneksi on sosiaalinen media jossa olla yhteydessä.. Itku kurkussa lähdin töistä kotia kohti..💗

Asuntolalla en päässytkään enää sisään, toimistossa sanottiin että joudun maksamaan viimeisestä yöstä, koska olivat luulleet että lähden tänään.. Noh, eihän kommelluksilta voi aina välttyä. Kerroksemme vaihto-opiskelijat ovat myös ottaneet minut vastaan, sekä toivottivat turvallista matkaa. Olen hamstrannut taas liikaa ruokaa, joten he saavatkin syödä loput ruokani lähdettyäni :D

Kaikenkaikkiaan pidin vaihtojaksostani kovasti. Työporukka oli ihana, asukkaat ihania ja kaikki ottivat minut avosylin vastaan. Luulen että polkumme kohtaavat vielä.. Tulen ikävöimään Wrexhamia, mutta ennen kaikkea Pendine parkia ja Highfieldiä💗

Viimeisiä viedään!

Heissan! En ehtinyt kirjoitella viime viikon lopusta kauheasti flunssan takia, mutta nyt kerron siitäkin. Torstain olin sairaanhoitajan matkassa Highfieldissä, sekä tein hieman hoitoa jos joku tarvitsi apua.
   Perjantaina olin Bodlondebissa, jossa on ''vaikeampia'' dementiapotilaita, sekä muista vaikeista psyykkisistä sairauksista kärsiviä. Siellä olin koko päivän hoitajien matkassa. Lähes joka ovessa oli joko lukko tai ovikoodi, jotta asukkaat eivät harhailisi ulos, mutta jotkut asukkaat saivat lähteä kävelyille yms. myös yksin. Olin suurimman osan päivää päivähuoneessa, jonne asukkaat tulevat aamulla jos haluavat. Osastolla oli skitsofreniasta kärsiviä, muistisairauksista kärsiviä, autistisia ja vaikeasta masennuksesta kärsiviä asukkaita. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka erilaisia ihmisiä osasto piti sisällään. Yksi asukas oli saanut edellisenä päivänä ECT-hoitoa (sähkösokkihoitoa), joten oli tavallista herkempi ja hämillään, sekä luuli kuolevansa. Tapasin myös autistisen asukkaan, jolla oli 54-vuotias lelukissa, jonka nimi oli Miaumiau. Tykkäsin osastosta kovasti.

Viikonloppuna kävin kokeilemassa kampaamoa keskustassa, koska hinnat ovat täällä hieman alemmat kuin Suomessa. Olin todella tyytyväinen! Kampaajan jälkeen kävin syömässä ja tekemässä ostoksia ja hakemassa tuliaisia. Kävin perjantaina myös tapaamassa työkaveriani keskustassa, sekä tutustuin hieman hänen ystäviinsä. Sunnuntaina kärsin nuhasta joka sittemmin äityikin pieneksi flunssaksi, toivottavasti pärjään loppuviikon!

Maanantain ja tiistain olin taas Highfieldissä ja tein enimmäkseen aamupaloja ja virvokkeita. Auttelin myös hoitajia jos he tarvitsivat apua. Toivottavasti loppuviikko tuo muutakin tullessaan kuin aamupaloja...

Näkymä keittiön ikkunasta

Neljäs työviikko

Heipparallaa! Taas yksi viikko puolivälissä. On ollut kerrankin todella erilainen alkuviikko ja perjantaina menen Bodlondeb nimiselle osastolle, jossa on nuoria mielenterveyspotilaita. Odotan myös tätä mielenkiinnolla ja jännityksellä. Maanantain ja tiistain olin Pen Y Brynissä, joka on osasto aivovammoista kärsiville ihmisille. Ihmiset ovat muuttaneet sinne erilaisista syistä, kuten aivoinfarktin takia, pahan kaatumisen ja pään lyömisen takia, synnynnäisen vian takia jne. Oli mukava kuulla asukkaiden omat kertomukset heidän elämästään, millaista se oli ennen hoitokotiin muuttoa. Jotkut olivat olleet todella urheilullisia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, mutta onnettomuuden satuttua elämä olikin muuttunut täysin.

Tänään keskiviikkona ja huomenna torstaina olen taas Highfieldissä auttelemassa. Tänään enimmäkseen tein aamupaloja ja juomia ja tutustuin muutamaan uuteen asukkaaseen. Tarkoitus oli olla sairaanhoitajan mukana nämä kaksi päivää, mutta sattumalta tämä sairaanhoitaja onkin kipeänä, joten teen taas vähän sitä sun tätä.

Asuntolassa kerroksessamme asuu yksi Walesilainen tyttö, mutta me muut olemme muualta maailmasta. 4 tyttöä ovat tulleet Saksasta, 2 opiskelijaa Ranskasta ja minä Suomesta. On mukavaa jutella eri maista tulleille ihmisille, kun tietää että tämä kokemus on heille yhtälailla uusi ja pelottava kuin minullekin.

Sää on ollut ihan hullu. On tuullut kamalasti ja puista lentää paksutkin oksat irti. Ulkokalusteet kaatuilevat ja lentelevät. Vettä satoi tänään aamulla vaakatasossa, mutta busseja ei mene aamulla töihinlähtöaikaan tästä läheltä, niin piti kävellä siinä tuulessa ja sateessa. Olin kuin Maija Poppanen sateenvarjoni kanssa. 

Taas yksi viikonloppu ohi

Terve taas! Yhden päivän viikonloppu vietetty, huomenna taas paluu arkeen. Olin siis eilen lauantainakin töissä hoitajan matkassa koko päivän. Olen taas ehtinyt huomaamaan kuinka paljon samaa ja erilaista on esimerkiksi lääkkeiden annossa. Vain sairaanhoitaja antaa lääkkeet asukkaille, sekä valvoo että he ottavat ne. Lääkkeet säilytetään lukitussa kaapissa, jonka saa rullattua pitkin käytävää asukkaiden huoneiden kohdalle. Myös koko lääkejärjestely on ihan erilainen, asukkailla ei ole dosetteja, vaan Boots (apteekki) lähettää Pendineen lääkkeet alla olevan levyn tapaisissa pakkauksissa, jotka on värikoodattu: vaaleanpunainen aamulla, keltainen lounasaikaan ja sininen ilta/yöaikaan. Levyissä on sen vuorokaudenajan lääkkeet yleensä viiden viikon ajaksi.

https://www.healthcarepackaging.com/article/package-feature/safety/adherence-packs-assist-patients-and-caregivers

Onneksi sain olla myös vähän vapaalla. Olin työkaverini kanssa lauantaina, jolloin menimme hänen luokseen ja hänen äitinsä teki ruokaa meille ja tutustuin hänen perheeseensä. Hänen isänsä myös ehdotti että menisimme työkaverini ja hänen kanssaan ajelulle pitkin Wrexhamin ympäristöä, jotta näkisin muutakin kuin Wrexhamia! Olen tehnyt myös suunnitelmia jo ensiviikollekin, menen tiistaina käymään Chesterissä toisen työkaverini kanssa, ajattelimme käydä shoppailemassa. Tavallaan en haluaisi lähteä ollenkaan, mutta kuitenkin on jo hieman koti-ikävä..

Kolmas työviikko

Aulan kahvio

Heipparallaa! Nyt ollaan jo kolmannen viikon puolivälissä, eli puolivälissä vaihtoa! Tällä viikolla olen ollut viriketyöntekijän mukana ja tehnyt kaikenlaista hommaa. Pidimme taidetuokion asukkaille, jossa he saivat halutessaan värittää, piirtää tai askarrella, olin vaikuttunut asukkaiden taidoista :-) Pidimme myös visailun, johon kaikki saivat osallistua. Tänään meillä oli Highfieldissä nainen joka lakkasi asukkaiden kynsiä ja jutteli asiakkaille, olin hänen mukanaan puolet päivästä ihan vain jutustelemassa. Myös monet asukkaiden omaiset tykkäävät käydä kylässä hoitokodissa, tänäänkin oli monta omaista käymässä, ja olenkin jo monen kanssa ystävystynyt. Highfieldiin tullessa näkee heti ensimmäisenä mahtavan kahvion, jossa omaiset ja asukkaat saavat nauttia teetä tai kahvia sekä leivonnaisia jos haluavat.

Asuntolassa on rauha maassa. Meillä on kerroksemme keittiön seinällä työlista, jossa lukee huoneiden numerot ja mikä on sen huoneen kotityö yleisen siisteyden ylläpitämiseksi, minulla se on keittiön lakaisu ja moppaus joka tiistai. Eilen kuulin keittiössä sijaitsevasta sähkökaapista ihmeellistä ääntä, ja tänään aamulla siellä olikin jo korjaaja, joka sanoi että lämmityksessä oli jotain häikkää.

Odotan myös innolla tulevaa viikonloppua, pääsen viettämään laatuaikaa työkaverin kanssa tähän Netflixin suurkulutuksen väliin (olen katsonut KOLME sarjaa täälläollessani) :-)

Viikonlopun kuulumiset

Hellurei! Taas ollaan sunnuntaissa ja paljon on tapahtunut. Keskiviikon työvuoro fysioterapeutin kanssa meni oikein hyvin, sain kuulla paljon syitä miksi ihmiset tulevat heidän ja Pendine Parkin asiakkaiksi. Kävimme asukkaiden huoneissa tekemässä heidän kanssaan avustetusti liikeharjotteita joilla saadaan virheasentoja korjattua ja ihan vain pidettyä yllä toimintakykyä. Jotkut asukkaat myös tulivat fysioterapeutin huoneeseen tekemään liikeharjotteita tai mieltä kuntouttavia asioita, kuten palapelejä.

Torstaina aamupäivällä poikaystäväni tuli Wrexhamiin kahden yön ''lomalle'', eli hän lähti kotiin jo lauantaina. Kävimme vierailun aikana keskustassa kävelemässä ja ostoksilla, sekä syömässä eri ravintoloissa ja kokemassa englantilaisen pubin tunnelmaa. Kerroin hänelle hieman mitä jo tiedän tästä paikasta ja kuinka olen jopa oppinut ymmärtämään paremmin englantia!

            

Lauantaina jouduinkin taas opettelemaan yksineloa, mutta onneksi pääsin sunnuntaina töihin. Olin aamuvuorossa ja tein taas hieman sitäsuntätä, auttelin ihmisiä missä he tarvitsivat apua. Päivällä autoin lääkkeiden ja lounaan kanssa ja siirtämään asukkaita takaisin sänkyyn.

Osastoltamme on kuollut työssäoppimiseni aikana neljä asukasta, viimeisin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Kun miehet tulivat tänään hakemaan vainajaa, ehdin itsekin ensimmäistä kertaa nähdä kuolleen. Menimme sairaanhoitajan kanssa ensimmäisenä huoneeseen, jossa meitä odotti rauhaisan näköinen asukkaamme. Hänellä oli omaisensa kuva kehyksissä kädessään ja ruusu kuvan päällä. Hänet oli puettu kauniiseen valkoiseen asuun, kuin enkelit. Sillä aikaa kun miehet kävivät hakemassa paarit, jäin tämän asukkaan kanssa hetkeksi luvan kanssa yksin. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kun olin vainajan kanssa yksin. Miehet ja sairaanhoitaja tulivat takaisin, nostivat hänet paareille ja peittivät hänet. Muut hoitajat olivat sulkeneet muiden asukkaiden huoneiden ovet jotta vainaja saataisiin rauhassa autoon. Kävelin edellä kun miehet tulivat perässämme pitkin käytävää. Kiitimme heitä ja osin myös tätä asukasta. Sitten hän olikin jo poissa.

Toinen työviikko

Toinen viikko Wrexhamissa on polkaistu käyntiin ja hyvillä fiiliksillä edelleen mennään! Maanantaina sain tehdä paljon perushoitoa, sekä avustaa juomissa ja ruoissa. Tänään tiistaina olin mukana antamassa asukkaille lääkkeitä ja sain tietää paljon lääkkeiden ja toimintojen eriäväisyyksistä maidemme välillä.  Myös ihan normaaleissa asioissa on paljon eroja, kuten esimerkiksi täällä ei käytetä käsidesiä vaan hanskoja, mutta hanskoja ei käytetä kuitenkaan lääkkeitä käsitellessä. Erikoista suomen hoitokoteihin verrattuna on myös se, että asiakkaat saavat mielensä ja toimintakykynsä mukaan käydä tupakalla.
 Tähän mennessä myös asuntolassa on kaikki mennyt hyvin, tapasin jopa toisen vaihto-opiskelijan Saksasta, joka asuu naapurihuoneessa! Olemme jutelleet paljon ja kertoneet toisillemme kulttuureistamme ja miten esim. pääsiäinen ja joulu vietetään meidän kotonamme. Myös juttelimme kuinka säät eroavat Walesin tämänhetkisestä säästä. Alla olevista kuvista voi huomata että täällä ei ainakaan saa liikaa aurinkoa, mutta pidän Wrexhamin vihreydestä! Kuvat otin matkalla töistä kotiin.

 Huomista odotan jo innolla, saan nähdä fysioterapeutin arkea Pendine Parkissa!