sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Viikonlopun kuulumiset

Hellurei! Taas ollaan sunnuntaissa ja paljon on tapahtunut. Keskiviikon työvuoro fysioterapeutin kanssa meni oikein hyvin, sain kuulla paljon syitä miksi ihmiset tulevat heidän ja Pendine Parkin asiakkaiksi. Kävimme asukkaiden huoneissa tekemässä heidän kanssaan avustetusti liikeharjotteita joilla saadaan virheasentoja korjattua ja ihan vain pidettyä yllä toimintakykyä. Jotkut asukkaat myös tulivat fysioterapeutin huoneeseen tekemään liikeharjotteita tai mieltä kuntouttavia asioita, kuten palapelejä.

Torstaina aamupäivällä poikaystäväni tuli Wrexhamiin kahden yön ''lomalle'', eli hän lähti kotiin jo lauantaina. Kävimme vierailun aikana keskustassa kävelemässä ja ostoksilla, sekä syömässä eri ravintoloissa ja kokemassa englantilaisen pubin tunnelmaa. Kerroin hänelle hieman mitä jo tiedän tästä paikasta ja kuinka olen jopa oppinut ymmärtämään paremmin englantia!


            


Lauantaina jouduinkin taas opettelemaan yksineloa, mutta onneksi pääsin sunnuntaina töihin. Olin aamuvuorossa ja tein taas hieman sitäsuntätä, auttelin ihmisiä missä he tarvitsivat apua. Päivällä autoin lääkkeiden ja lounaan kanssa ja siirtämään asukkaita takaisin sänkyyn.

Osastoltamme on kuollut työssäoppimiseni aikana neljä asukasta, viimeisin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Kun miehet tulivat tänään hakemaan vainajaa, ehdin itsekin ensimmäistä kertaa nähdä kuolleen. Menimme sairaanhoitajan kanssa ensimmäisenä huoneeseen, jossa meitä odotti rauhaisan näköinen asukkaamme. Hänellä oli omaisensa kuva kehyksissä kädessään ja ruusu kuvan päällä. Hänet oli puettu kauniiseen valkoiseen asuun, kuin enkelit. Sillä aikaa kun miehet kävivät hakemassa paarit, jäin tämän asukkaan kanssa hetkeksi luvan kanssa yksin. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kun olin vainajan kanssa yksin. Miehet ja sairaanhoitaja tulivat takaisin, nostivat hänet paareille ja peittivät hänet. Muut hoitajat olivat sulkeneet muiden asukkaiden huoneiden ovet jotta vainaja saataisiin rauhassa autoon. Kävelin edellä kun miehet tulivat perässämme pitkin käytävää. Kiitimme heitä ja osin myös tätä asukasta. Sitten hän olikin jo poissa.





1 kommentti:

  1. Kauniisti kirjoitat, Noora. Näet siellä elämän koko kirjon. Ihanaa, kun sait läheisesi hetkeksi luoksesi :-)

    VastaaPoista